Ja taas nousee niskakarvat pystyyn ja raivon hikikarpalot otsalle! Otsasuoni tykyttää ja hampaat pureutuvat tiukasti yhteen. Yksi asia (niistä tuhansista), joka ylittää oman ärsytyskynnyksen on Junaan muuttajat. Junaan muuttajat ovat niitä ihmisiä, jotka ottavat lyhyelläkin matkalla junasta oman tilansa ja asettuvat taloksi. Käsittämättömän raivostuttavaa!!

Otetaanpa esimerkki: 
Junaan muuttajan on aikomus matkata kohteesta A kohteeseen C. Henkilö tulee asemalta junaan (mieluiten viimeisenä) ja valitsee paikkansa. Ensin penkille lasketaan käsilaukku / tietokonelaukku tms. muu pienempi nyssäkkä. Tämän jälkeen Junaan muuttaja ottaa repun selästään, laskee sen vastapäiselle penkille ja kaivaa repusta eväät esiin. Löytyy voileipää, banaania, omenaa, vettä, luomumehua, kakkupalaa, keksiä, omenaa ja kovia karkkeja. Kun tämä eväsoperaatio on ohi, niin juna on matkannut jo hyvän matkaa ja henkilö kompuroi reppunsa heiluvassa junassa tavarahyllylle.

Tämän jälkeen on seuraavan vaiheen aika. Päältä riisutaan pipo, kaulaliina (tietenkin mahdollisimman lennokkaasti niin, että sillä huitaistaan vähintään kahta kanssamatkustajaa naamaan), takki ja villapaita. Takki ja villapaita riisutaan myös niin, että hihoilla läväytetään sitä kolmatta kanssamatkustajaa. Sitten takki ja villapaita asetellaan siihen pikkiriikkiseen koukkuun, joka on "kätevästi" penkin selkänojan yläpuolella ja josta takki putoaa vähintään neljä kertaa matkan aikana.

Juna hiljentää vauhtia pysähtyäkseen kohta asemalla B.

Tässä vaiheessa Junaan muuttaja on päässyt istumaan ja alkaa eväiden asettelu. Eväät asetellaan junan "ikkunalaudalle" ja osa syliin ja osa viereiselle penkille (yksi ärsyyntynyt kanssamatkustaja on jo vaihtanut istumapaikkansa toiseen vaunuun). On aika kaivaa esiin aamun sanomalehti siitä mukana olleesta pienemmästä laukusta! Se ei ole tabloidkokoinen (liian kätevää), vaan oikein kunnon perinteinen iso sanomalehti, joka levitetään syliin ja lattialle. Junaan muuttaja lukee pääkirjoituksen (muuta ei ehdi) ja alkaa syömään eväitään. Suuhun tungetaan kokonainen banaani, päälle ryystetään luomumehu, rapistellaan keksipaketin muovia kovaäänisesti, murustellaan keksit rinnuksille ja lopuksi vielä heitetään suuhun muutama kova karkki, joita imeskellään äänekkäästi, limaa ryystäen ja lopuksi pureskellaan loput niin että kolina käy.

Sitten kuulutetaankin jo seuraavaa asemaa, joka on Junaan muuttajan pääteasema C.

Junaan muuttaja taittelee lehtensä, nousee penkistä ylös ja alkaa loppujen eväiden keräily. Tätä vaihetta ei tietenkään voi tehdä istualleen, vaan se on suoritettava seisten. Villapaita ja takki puetaan takaisin päälle niin että lähimpänä istuvat saavat mojovat iskut kyynärpäistä ohimoon. Ja sitten vielä huitaistaan hihalla silmäkulmaan (vähän extraa, tottakai). Pipo ja kaulaliina tulee myös pukea penkkien välissä seisten, ei missään nimessä junan käytävällä tai eteisessä! Lopuksi Junaan muuttaja nostaa reppunsa alas tavarahyllyltä, laskee sen penkille ja kumartuu keräämään loppuja eväitään takaisin reppuun. Asiaan kuuluu myös se, että Junaan muuttaja horjahtaa pari kertaa oikein kunnolla ja talloo muiden kanssamatkustajien varpaita. Lopuksi reppu heitetään niin lennokkaasti selkään, että käytävällä takana tuleva 5-vuotias Kirsti-Veikko kaatuu kumoon.

Kun kaikki tämä säätäminen on ohi, Junaan muuttaja kiirehtii jo ensimmäisenä junan eteiseen. Ulos täytyy päästä ensimmäisenä! Ja näin on Junaan muuttajan joka-aamuinen 30 minuutin junamatka ohi. Illalla taas uudestaan!